Minun tarina

Sairaalan siniharmaa käytävä aukeni edessäni. Oli kaunis talviaamu joulukuussa 2011 ja kävelin äitini ja veljeni kanssa isäni sairaalahuoneeseen. Isäni lepäsi vuoteella, vihdoinkin rauhallisena ja ilman kärsimystä. Kun isäni elämä päättyi, alkoi minun uusi elämäni.

En ollut pitkään huolehtinut itsestäni, en jaksanut eikä se paljon kiinnostanut. Suklaa, punaviini ja sohvalla makaaminen olivat paljon kiinnostavampia asioita. Ne myös toivat helpotusta muuten vaikeaan elämäntilanteeseen. Tunsin kuitenkin sisimmissäni, että tämä ei ollut hyvä tapa elää. En voinut hyvin.

Jouluna 2011 tein päätöksen. Isäni oli poissa ja minussa heräsi rohkeus ja halu tehdä muutos. Isäni vuoksi. Mutta ennen kaikkea itseni vuoksi. Tämä päätös on johtanut minut siihen missä olen nyt. Ilman tuota päätöstä, en usko, että muutos olisi ollut mahdollinen. Kun nyt katson taaksepäin en pysty melkein käsittämään, miten pitkälle olen päässyt. Isäni poismeno on edelleen elämäni surullisin ja vaikein asia. Mutta jos hänen piti mennä, olen kiitollinen siitä, että se toi mukanaan niin paljon hienoja asioita. Kiitos isä, kaikesta.

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen psyykestä ja olen sekä koulutuksen että päivittäisen tekemisen kautta kehittänyt tätä tietoutta. Se mikä minulta puuttui vuonna 2011 oli tieto, miten huolehtia itsestäni fyysisellä tasolla ja monilta osin myös henkisellä tasolla. En ymmärtänyt ruokavalion, treenin ja palautumisen tärkeyttä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, vaikka olin omin päin sitäkin puolta yrittänyt selvittää vuosikausia. Kitudieetit, tuntikausien aerobictunnit ja kieltävä suhde ruokaan olivat jo tuttua hommaa.

Uuden tavan oppimiseen tarvitsin valmentajan. Surullisena, ylipainoisena ja väsyneenä astelin silloisen kuntosalini personal trainerin Johannan eteen ja pyysin apua. Apua onnekseni sainkin, enemmän kuin olisin uskaltanut toivoakaan, sekä Johannalta, että niin monelta muulta. Ilman apua en olisi ikinä onnistunut ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Sitä apua haluan nyt omasta puolestani antaa eteenpäin. Jos minä pystyin muuttamaan elämääni, voit sinäkin. Tervetuloa mukaan!